Olen asunut lapsuuden ja nuoruuden Kyrönjoen varrella, joten kalastus oli osa kesänviettoa nuoresta pitäen. Harrastus alkoi Isän vanhalla hyvällä Abun umpikelalla, josta päästiin aika pian omiin avokeloihin. Abun Nyt Nappaa- kuvastoa luettiin joka kevät yhä uudelleen ja uudelleen. Saaliit oli kesässä yleensä 1 täysimittainen hauki nippa nappa ja muutama ahven.
Parinkympin korvilla opiskelu vei kaupunkiin kaukaiseen ja kalastus väheni. Kotiseudulla käydessä ja tuttuja tavatessa käytiin vielä joella ja sittemmin vähän syrjemmällä soisella metsälammella.
Mieleen on piirtynyt kalastuksen ohessa makailu rantaheinikolla kädet pääntakana sinisen taivaan alla, joskus rippikouluajan jälkeen rantaheinikossa polteltiin sikareita, toisinaan mukana oli eväitä, välillä vaan melottiin ilman sen kummempaa päämäärää, sivujokia koluttiin ja kokeiltiin kuinka lähelle intiaanikatootilla voi kosken kuohuja mennä, ennen kuin se kaatuu ja kaatuihan se. Joella oli mukavaa, silloin sitä ei sen kummemmin ajatellut, se oli osa elämää jäittenlähtöineen, tulvineen, simpukankuoren jäännöksineen rantamudassa, uimapaikkana ja talvella jäärata-ajoineen.
Vuonna 2007 kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Perinnekalastajien kanssa perholla kalastamista Vantaajoen Pitkäkoskella. Heittotekniikka, hyvä seura, perhot ja peräänhyppäävät kalat ja luonnonkaunis paikka tuntui hienolta.
Ensimmäinen reissu oli 2008 Heijoistenkoskelle. Kalastettiin 2 yötä ja heti nousi 2 täpläkylkeä, tosin alamittaista. Taiaomaisia hetkiä koskessa vyötäröä myöden, usva nousee ja linnut alkavat laulamaa auringon noustessa. Perhokalastus 4ever.
Perinnekalastajat - Since 2000 
Paluuviite: Juhan esittely « Perinnekalastajat