Koittihan se päivä, kun päästiin jälleen matkaan monien vaiheiden jälkeen. Ilman koronaa olisimme olleet jälleen Ruotsin tuntureilla, mutta tällä kertaa aivan kalkkiviivoilla matkan kohteeksi valikoitui Finnmark ja tarkemmin Gáissavuolesjohka.
Tiedossa oli reipas 1150 km matkaa yhteen suuntaan sekä vielä nelisen kilometriä nykyajan sherpan eli mönkijän avustuksella. Koska pitäähän leirissä olla tietyt puitteet, että urbaani kalamies selviää luonnon helmassa. Miksi lähteä kiville tai maassa istumaan, kun voi ottaa kunnon tuolit mukaan…
Perjantai 31.7.2020
Perinteikkäästi aikaisin matkaan. Kalajoella aamupalaa. Seuraava tauko olikin sitten vasta Rovaniemellä, jossa nopeutettiin pysähdystä ja tilattiin kotipizzat etukäteen ja mentiin joen rantaan syömään. Komiasti joki virtaa sielläkin.
Ivalossa tehtiin ruokaostokset ja jatkoimme matkaa Inariin, jossa syötiin hampparit. Jäimme yöksi Karasjoelle Norjan puolella, jossa myös kalastusvälineet desinfioitiin. Mönkijäkuljettajamme kävi illalla keskustelemassa seuraavan päivän suunnitelmista ja löimme lukkoon lopullisen leiripaikan.
Lauantai
Jatkoimme varhain kohti Kunesta, josta paikallinen yrittäjä otti meidät leirintäalueelta kyytiin. Tiedossa noin 20 km matka pickupilla pitkin vesivoimaloita varten rakennettua huoltotietä. Sen jälkeen kamat kuormattiin mönkijän kärryyn ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen olimme tulevalla leiripaikalla.
Gaissavuollesjohka on pienehkö tunturijoki, joka virtaa halki Laksefjordvidda-ylängön. Leirimme sijaitsi Gaissavuollesjávrin rannalla, joka on joen laajentuma Beaskajávrilta tulevan joen yhtymäkohdassa. Oppaamme kehui paikan sopivan hyvin kalastajille, jotka halusivat kalastaa virtavesissä. Järvikalastus alueen lukemattomissa vesistöissä on tavallisempi tapa kalastaa ylängöllä.
Leirin lähettyvillä näytti olevan väkeä jonkin verran, pari kalamiestä ja muutama vaeltaja. He loppujen lopuksi olivat kaikki suomalaisia.
Aloitimme leirin pystyttämisen tutuksi tulleella työnjaolla saman tien: Jani ja Janne hoitivat ajattelun ja teltanpystytyksen Tonin keskittyessä kaivuuhommiin ja muuhun fyysiseen työhön. Sen päälle söimme lounasta ja siirryimme hiljalleen tutustumaan lähikoskeen.
Aluksi kalastettavaa näytti olevan paljon, mutta mutta… Päivän ja viikon edetessä huomattiin, että aikasta matalaa on. Ottipaikkoja ei sittenkään ollut kovin montaa, eikä niistä harvoistakaan oikein kunnon kokoista kalaa noussut. Kaloja oli joessa varsin paljon, mutta ne olivat varsin pieniä.
Sää oli harmaa koko päivän.
Sunnuntai
Yön aikana telttaamme Tentipiin oli ilmaantunut todella paljon hyttysiä. Ne valvottivat aika lailla. Siis niin paljon, että oli otettava päivätorkut.
Sunnuntai on meille erityinen päivä. Aamupalalla syömme kunnon munakkaan ja paahtoleipiä. Päälle puemme kauluspaidat ja kravatit. On juhlapäivä.
Tällä kertaa lähdimme katsomaan leirin yläpuolista vesialuetta. Kivan näköistä paikkaa ja joitain monttujakin löytyi, josta isompaakin kalaa olisi voinut löytyä. Parhaimmaksi paikaksi osoittautui kuitenkin järven keskellä olevan kosken loppuliuku, josta saimme muutamia pieniä kaloja. Ei siis tänäänkään ruokakalaa.
Maanantai
Jälleen harmaahko aamu ja päivä
Toinen hyttysyö putkeen. Tällä kertaa hyttysiä oli hieman vähemmän, mutta silti seurauksena oli katkonaiset unet. Aamulla herätys kello 10 aikaan. Ja sitten alkoi pitkän ja hitaan aamupalan valmistelu (joka aamuhan se näin meni).
Nyt sitten kauemmas alavirtaan tutustumaan. Janilla oli hieman huonovointisuutta, joten hän jäi leirille lepäilemään. Onneksi hän pääsi myöhemmin liittymään muiden mukaan.
Taas oli potentiaalisen oloista paikkaa, mutta heikkoa kalantuloa. Lauantaina tavatut kalamiehet tulivat jälleen juttusille ja tarinoivat tovin ja saatiin myös vinkkejä. He kehuivat panostaneensa nymfikalastukseen, joka oli toiminut erittäin hyvin.
Päivä eteni rauhallisesti kalastellen ja ulkoilmasta nauttien.
Tiistai
Vihdoin aurinkoisempi ja sitä myöten lämpimämpi päivä. Lämmön myötä toive hyönteisten heräämisestä nousi hiljalleen. Hyttysiä lukuunottamatta oli ollut aika hiljaista niiden suhteen.
Jälleen alavirran suuntaan. Nyt tavattiin uusia kalamiehiä. Hekin olivat Suomesta.
Kala oli jälleen pientä.
Lounaan jälkeen kalastettiin leirin lähialuetta. Illalliseksi tortillat.
Keskiviikko
Hyttysvapaa yö! Konsti löytyi ja saatiin yhtenäisemmät yöunet. Aamulla tuntui, että sataa, mutta se olikin vain pilvi, jonka sisällä olimme. Ei siis sadetta. Päivä oli kuitenkin melko harmaa.
Kävelimme järven yläpuoliselle joenpätkälle. Se osoittautui melko matalaksi ja vähävetiseksi. Löysimme muutaman monttu ilman mainittavia tapahtumia. Loppuliu’usta Janne sai viikon suurimman kalansa, ehkä 27 cm.
Sitten siirryttiin Beaskajávrilta laskevan joen suulle. Paikka oli jo huomattavasti parempi: Vesi oli syvempää ja kalastettavia paikkoja oli enemmän. Tapahtumiakin oli jo reilusti.
Paluumatkalla kopaisimme myös järven keskellä olevan pikkuisen kosken loppuliu’un.
Illalla päivällinen tentipissä.
Torstai
Aamutoimien jälkeen lähialueen kalastelua.
Jani sai syömäkokoisen kalan leirin yläpuolisesta koskesta. Kala paistettiin illalla alkupaloiksi. Kyllähän se hyvälle maistui.
Sää oli lämmin koko päivän, joten pystyi olemaan t-paitasillaan. Illalla oli todella hieno auringonlasku.
Perjantai
Lähes samanlainen päivä kuin torstai. Toni sai 46 cm tanen, joka jäi viikon suurimmaksi. Kala nousi pinturiin syvästä poolista. Taimen haavittiin erittäin tarkasti, jotta viikon ainoa kunnon kala ei vain karkaisi. Alkupaloina kolmelle se riitti. Muuten kala oli jälleen pientä.
Lauantai 8.8.2020
Heräsimme kahdeksan aikaan, jotta oli aikaa nautti aamupalasta. Nouto oli sovittu kello 11. Leiri laitettiin kasaan ja katsottiin, että ympäristö jää siistiksi ja että mitään ei unohdu.
Nouto tuli sovittuna hetkenä, joten kamat kyytiin ja 4 kilometrin kävely mönkkärin perässä. Lämmin päivä, onneksi ainoa kantamus oli vesipullo.
Matkalla näimme kotkan. Aina hieno näky.
Paluumatkalla käytiin katsomassa norjalaisten rakentamaa vesitunnelia. Aika erikoista. Joki viereisestä laaksosta oli käännetty tunnelin kautta Gaissavuollesjohkan jokilaaksoon, jossa joet yhtyivät. Nämä yhtyneet joet taasen ohjattiin uuden tunnelin kautta seuraavaan laaksoon ja tekoaltaiden muodostamaan järjestelmään. Kuskimme kertoi meille mitä kaikkea muuta oli rakennettu vesivoiman valjastamiseksi. Ja väliin paljon tarinaa saamelaisuudesta ja saamelaisten elämästä. Näitä oli mukava kuulla.
Autolla olimme klo 14 aikaa, pikainen suihku leirintäalueella ja ajomatka kotiin alkoi.
Alunperin suunnittelimme yöpymistä Kemissä. Mutta laskimme olevamme siellä vasta kahden kolmen aikaan yöllä, joten peruutimme varauksen ja valitsimme reitin Karigasniemen ja Rovaniemen kautta kotiin. Yön vietimme Rovaniemellä, josta jatkoimme matkaa aamupalan jälkeen. Kotona olimme iltapäivällä.
Perinnekalastajat - Since 2000 