Gáissavuolesjohka 2020

Koittihan se päivä, kun päästiin jälleen matkaan monien vaiheiden jälkeen. Ilman koronaa olisimme olleet jälleen Ruotsin tuntureilla, mutta tällä kertaa aivan kalkkiviivoilla matkan kohteeksi valikoitui Finnmark ja tarkemmin Gáissavuolesjohka.

Tiedossa oli reipas 1150 km matkaa yhteen suuntaan sekä vielä nelisen kilometriä nykyajan sherpan eli mönkijän avustuksella. Koska pitäähän leirissä olla tietyt puitteet, että urbaani kalamies selviää luonnon helmassa. Miksi lähteä kiville tai maassa istumaan, kun voi ottaa kunnon tuolit mukaan…

Perjantai 31.7.2020

Aamuvarhainen lähtö

Perinteikkäästi aikaisin matkaan. Kalajoella aamupalaa. Seuraava tauko olikin sitten vasta Rovaniemellä, jossa nopeutettiin pysähdystä ja tilattiin kotipizzat etukäteen ja mentiin joen rantaan syömään. Komiasti joki virtaa sielläkin.

Kotipizza Kemijoen partaalla

Ivalossa tehtiin ruokaostokset ja jatkoimme matkaa Inariin, jossa syötiin hampparit. Jäimme yöksi Karasjoelle Norjan puolella, jossa myös kalastusvälineet desinfioitiin. Mönkijäkuljettajamme kävi illalla keskustelemassa seuraavan päivän suunnitelmista ja löimme lukkoon lopullisen leiripaikan.

Lauantai

Aamukahvit
Vuono-selfiet

Jatkoimme varhain kohti Kunesta, josta paikallinen yrittäjä otti meidät leirintäalueelta kyytiin. Tiedossa noin 20 km matka pickupilla pitkin vesivoimaloita varten rakennettua huoltotietä. Sen jälkeen kamat kuormattiin mönkijän kärryyn  ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen olimme tulevalla leiripaikalla.

Kamat kulkivat leiripaikalle mönkijän peräkärrylle, kalastajat kävellen.

Gaissavuollesjohka on pienehkö tunturijoki, joka virtaa halki Laksefjordvidda-ylängön. Leirimme sijaitsi Gaissavuollesjávrin rannalla, joka on joen laajentuma Beaskajávrilta tulevan joen yhtymäkohdassa. Oppaamme kehui paikan sopivan hyvin kalastajille, jotka halusivat kalastaa virtavesissä. Järvikalastus alueen lukemattomissa vesistöissä on tavallisempi tapa kalastaa ylängöllä.

Gaissavuollesjohka on matala järvi Laksefjordvidda-ylängöllä

Leirin lähettyvillä näytti olevan väkeä jonkin verran, pari kalamiestä ja muutama vaeltaja. He loppujen lopuksi olivat kaikki suomalaisia.

Leirin pystytyksen ohessa ihmettelimme Jannen uutta putkea.

Aloitimme leirin pystyttämisen tutuksi tulleella työnjaolla saman tien: Jani ja Janne hoitivat ajattelun ja teltanpystytyksen Tonin keskittyessä kaivuuhommiin ja muuhun fyysiseen työhön. Sen päälle söimme lounasta ja siirryimme hiljalleen tutustumaan lähikoskeen. 

Aluksi kalastettavaa näytti olevan paljon, mutta mutta… Päivän ja viikon edetessä huomattiin, että aikasta matalaa on. Ottipaikkoja ei sittenkään ollut kovin montaa, eikä niistä harvoistakaan oikein kunnon kokoista kalaa noussut. Kaloja oli joessa varsin paljon, mutta ne olivat varsin pieniä.

Sää oli harmaa koko päivän.

Illalliseksi söimme poronkäristystä.
Tentipissä on tilaa nukkua…
… ja nauttia konjakkia.

Sunnuntai

Yön aikana telttaamme Tentipiin oli ilmaantunut todella paljon hyttysiä. Ne  valvottivat aika lailla. Siis niin paljon, että oli otettava päivätorkut.

Pyhävaatteet

Sunnuntai on meille erityinen päivä. Aamupalalla syömme kunnon munakkaan ja paahtoleipiä. Päälle puemme kauluspaidat ja kravatit. On juhlapäivä.

Päikkäri

Tällä kertaa lähdimme katsomaan leirin yläpuolista vesialuetta. Kivan näköistä paikkaa ja joitain monttujakin löytyi, josta isompaakin kalaa olisi voinut löytyä. Parhaimmaksi paikaksi osoittautui kuitenkin järven keskellä olevan kosken loppuliuku, josta saimme muutamia pieniä kaloja. Ei siis tänäänkään ruokakalaa.

Illalla nautittiin hampurilaiset.

Maanantai

Jälleen harmaahko aamu ja päivä

Toinen hyttysyö putkeen. Tällä kertaa hyttysiä oli hieman vähemmän, mutta silti seurauksena oli katkonaiset unet. Aamulla herätys kello 10 aikaan. Ja sitten alkoi pitkän ja hitaan aamupalan valmistelu (joka aamuhan se näin meni).

Nyt sitten kauemmas alavirtaan tutustumaan. Janilla oli hieman huonovointisuutta, joten hän jäi leirille lepäilemään. Onneksi hän pääsi myöhemmin liittymään muiden mukaan.

Perhokalastajan arkea

Taas oli potentiaalisen oloista paikkaa, mutta heikkoa kalantuloa. Lauantaina tavatut kalamiehet tulivat jälleen juttusille ja tarinoivat tovin ja saatiin myös vinkkejä. He kehuivat panostaneensa nymfikalastukseen, joka oli toiminut erittäin hyvin.

Päivä eteni rauhallisesti kalastellen ja ulkoilmasta nauttien.

Tällä kertaa illallisella sienipossupaistos.

Tiistai

Aurinko helottaa eikä pääse edes puiden varjoon.

Vihdoin aurinkoisempi ja sitä myöten lämpimämpi päivä. Lämmön myötä toive hyönteisten heräämisestä nousi hiljalleen. Hyttysiä lukuunottamatta oli ollut aika hiljaista niiden suhteen.

Jälleen alavirran suuntaan. Nyt tavattiin uusia kalamiehiä. Hekin olivat Suomesta.

Kala oli jälleen pientä.

Tässä oli todella varmalta näyttänyt kalapaikka, muutama pikkukalan tärppi
Lounashetki leirissä.

Lounaan jälkeen kalastettiin leirin lähialuetta. Illalliseksi tortillat.

Keskiviikko

Hyttysvapaa yö! Konsti löytyi ja saatiin yhtenäisemmät yöunet. Aamulla tuntui, että sataa, mutta se olikin vain pilvi, jonka sisällä olimme. Ei siis sadetta. Päivä oli kuitenkin melko harmaa.

Ylängön karut maisemat
Kivikkoinen siirtymätaival

Kävelimme järven yläpuoliselle joenpätkälle. Se osoittautui melko matalaksi ja vähävetiseksi. Löysimme muutaman monttu ilman mainittavia tapahtumia. Loppuliu’usta Janne sai viikon suurimman kalansa, ehkä 27 cm.

Lounas ja kaffit pusikossa.
Välillä kalastus vaatii aikamoista taiteilua. Rannassa on puskia eikä sieltä voi heittää. Vedessä ei voi kahlata, koska on valtavan louhikkoista. Lisäksi pitää varoa menemästä liian näkyvälle paikalle. Onneksi löytyi kivi, josta pystyi heittämään kaloilta piilossa kauas alavirtaan.

Sitten siirryttiin Beaskajávrilta laskevan joen suulle. Paikka oli jo huomattavasti parempi: Vesi oli syvempää ja kalastettavia paikkoja oli enemmän. Tapahtumiakin oli jo reilusti.

Keskeinen osa perhokalastusta: siimat ja niiden solmiminen

Paluumatkalla kopaisimme myös järven keskellä olevan pikkuisen kosken loppuliu’un.

Loppuliu’ussa

Illalla päivällinen tentipissä.

Torstai

Aamutoimien jälkeen lähialueen kalastelua.

Upea sää. Jani kalastaa alueen parhaassa paikassa. Ja sai siitä mittakalan.
Toni kalastaa samassa paikassa.
Aurinko helottaa
Fish on! Jos olisi halunnut varmistaa saaliin, niin tuolta kiveltä olisi pitänyt kalastaa koko viikon.
Ja haavissa

Jani sai syömäkokoisen kalan leirin yläpuolisesta koskesta. Kala paistettiin illalla alkupaloiksi. Kyllähän se hyvälle maistui.

Runsaassa voissa paistettu taimen
Kalamies kävelee auringonlaskuun

Sää oli lämmin koko päivän, joten pystyi olemaan t-paitasillaan. Illalla oli todella hieno auringonlasku.

Aurinko laskee tunturin taa
Auringonlaskun kuvaaja

Perjantai

Taimen oksalla

Lähes samanlainen päivä kuin torstai. Toni sai 46 cm tanen, joka jäi viikon suurimmaksi. Kala nousi pinturiin syvästä poolista. Taimen haavittiin erittäin tarkasti, jotta viikon ainoa kunnon kala ei vain karkaisi. Alkupaloina kolmelle se riitti. Muuten kala oli jälleen pientä.

Tiskaushetki.
Perjantaina oli tofuviritystä ruokana

Lauantai 8.8.2020

Leiri alkaa olla kasassa

Heräsimme kahdeksan aikaan, jotta oli aikaa nautti aamupalasta. Nouto oli sovittu kello 11. Leiri laitettiin kasaan ja katsottiin, että ympäristö jää siistiksi ja että mitään ei unohdu.

Paluukyyti

Nouto tuli sovittuna hetkenä, joten kamat kyytiin ja 4 kilometrin kävely mönkkärin perässä. Lämmin päivä, onneksi ainoa kantamus oli vesipullo.

Matkalla näimme kotkan. Aina hieno näky.

Joet on ohjattu tunneliin, koska vesivoima. Kuva ei tee oikeutta tunnelin koolle.

Paluumatkalla käytiin katsomassa norjalaisten rakentamaa vesitunnelia. Aika erikoista. Joki viereisestä laaksosta oli käännetty tunnelin kautta Gaissavuollesjohkan jokilaaksoon, jossa  joet yhtyivät. Nämä yhtyneet joet taasen  ohjattiin uuden tunnelin kautta seuraavaan laaksoon ja tekoaltaiden muodostamaan järjestelmään. Kuskimme kertoi meille mitä kaikkea muuta oli rakennettu vesivoiman valjastamiseksi. Ja väliin paljon tarinaa saamelaisuudesta ja saamelaisten elämästä. Näitä oli mukava kuulla.

Autolla olimme klo 14 aikaa, pikainen suihku leirintäalueella ja ajomatka kotiin alkoi.

Grillillä Ivalossa

Alunperin suunnittelimme yöpymistä Kemissä. Mutta laskimme olevamme siellä vasta kahden kolmen aikaan yöllä, joten peruutimme varauksen ja valitsimme reitin Karigasniemen ja Rovaniemen kautta kotiin. Yön vietimme Rovaniemellä, josta jatkoimme matkaa aamupalan jälkeen. Kotona olimme iltapäivällä.