Laisälven 2013

Kesäreissumme suuntautui jo neljättä kertaa Ruotsin Lapissa olevaan Arjeblokin kuntaan. Vietimme helteisen viikon tiettömien taivalten takana Laisälvenin laaksossa. Ja päässä soi rento ruotsalaismusiikki.

Kuten yleensä, lähtö tapahtui aikaisin aamulla. Pakkasimme kamat autoon Vaasassa ja suuntasimme kohti kohti satamaa. Poikkeuksellista tällä kertaa oli se, että Perämeren kiertämisen sijaan menisimme laivalla Vaasasta Uumajaan.

Laivamatka osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi, sillä autossa istumisen korvasi miellyttävä ja erittäin runsas aamupala.

Aamupalan jälkeen siirryimme laivan kannelle nauttimaan auringonpaisteesta. Yllämme oli viimeisin Perinnekalastaja-swag, ruutupaita.

Varsinainen ajomatka alkoi Uumajan satamasta, josta suuntasimme rannikkoa pitkin kohden pohjoista. Söimme Skellefteåssa myöhäisen lounaan ja kävimme ostamassa marketista ruuat tunturiin. Skellefteåsta lähdimme ajelemaan länteen kohden Arjeblokia ja tuntureita. Päämäärämme oli Laisan-järven laaksossa sijaitsevaan Adolfströmin kylä, jossa yövyimme. Mökkikylä oli kätevästi kopterikentän läheisyydestä, joten ehtisimme kentälle aikaisin aamulla.

Kokemuksemme mukaan pienet jutut tekevät tunturissa olemisesta miellyttävämpää. Tällä kertaa pieniä juttuja oli aika paljon. Lennolle matkatavaroita kertyi 186 kiloa.

Menomatkan sää näytti hieman haastavalta. Voimakas sade ropisi kopterin ikkunaan suunnatessamme laaksoa ylävirtaan. Pilotti lupasi sään muuttuvan pian helteiseksi – mitä oli vaikea uskoa.

Onneksi sade lakkasi laskeuduttuamme. Kuten yleensä, aloimme pystyttää leiriä välittömästi. Meillä ei ollut kiire kalaan, sillä olisihan meillä kokonainen viikko aikaa.

Kun parisataa kiloa tavaraa levittää leiriksi, syntyy aika miellyttävä kokonaisuus. Leirimme koostui tilavasta teltasta sekä laavunkaltaisesta katoksesta, loueesta. Jotta emme joutuisi istumaan maassa, mukanamme kulkevat mukavat retkituolit.

Jokilaakson maisemat ovat poikkeuksellisen hienot. Korkeuseroa laakson pohjalta viereiselle jyrkkäpiirteiselle tunturille on lähes kilometri. Itse joki on kohtuullisen kokoinen: Tavallisella vedenkorkeudella sen yli pystyy kahlaamaan ainoastaan leveämmistä koskipaikoista.

Vesi joessa on erittäin kirkasta. Tämän vuoksi kalastus oli enemmän tai vähemmän piilottelua kaloilta. Kuvassa Janne suorittaa keikan avausheiton makuulta kallioiden lomassa.

Kalastelimme ensimmäisen päivän leirin läheisillä koskilla. Onneksi sadetta ei enää jatkunut, vaikka kovahko tuuli hieman häiritsi. Toisaalta, harvoinpa tunturissa on tyyntä.

Keikka alkoi hyvin. Söimme välipalaksi taimenta ja illallisen söimme pitkän kaavan kautta. Olimme sopineet, että kukin valmistaa illallisen yhtenä iltana. Ensimmäisenä iltana Toni tarjoili herkullista karjalanpaistia. Jälkiruuaksi oli valikoima belgialaista suklaata.

Sunnuntai on juhlapäivä. Tuulesta huolimatta.

Kalastava herrasmies lepäilee tunturikedolla. Pilviverho rakoilee. Kopterin pilotti saattoi olla oikeassa.

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kalastaa.

Maanantaina sää alkoi lämmetä. Tällä kertaa kalastimme ylävirtaan leiriltä. Reippaan marssin jälkeen sammutimme janon kätevästi suoraan joesta.

Laisälvenin vesi on todella kirkasta. Pohjassa vuorottelevat sininen ja keltainen kiviaines heijastavat veteen vihreää sävyä.

Tiistaina sää muuttui helteiseksi. Kuumeilusta huolimatta Toni päätti lähtiä mukaan kalastamaan. Ennen lähtöä piti kuitenkin sitoa pikkuperhoja kalojen kiusaksi.

Kirkas vesi pakotti kalastamaan varovasti. Alla Janin tyylinäyte.

Kannatti piilotella.

Oli Jannen illallisvuoro. Ruokalista näytti lupaavalta.

Herkullistahan se oli.

Keskiviikkona sää jatkui loistavana. Lämmennyt ilma täyttyi kaikenlaisista lentävistä olennoista, mikä aktivoi kalat syömään. Kalastelimme leirin alapuolella ja kävelimme aina suvantoalueen yläosaan asti.

Välillä oli pakko vain makailla ja nauttia mahtavasta säästä. Taustalla näkyvät, lumilaikkuiset tunturit ovat alueen korkeimpia yltäen reiluun 1600 metriin.

Jannella tiukka luuppi.

Iltaruokana paistettua taimenta. Liekö herkun innoittamaa, kun juttua riitti aina aamukolmeen saakka.

Torstaina sää lämpeni entisestään. Aamulla teltassa lämpö nousi 38 asteeseen. Ulkonakin helleraja ylittyi reilusti.

Tavan mukaisesti pidimme kalastuksesta välipäivän. Päätimme seurailla tunturijoen vartta ja nousta ylös Laisjoen laaksosta.

Otimme kuitenkin vavat mukaan. Poolit olivat täynnä pienikokoista taimenta, joten kalastusinto loppui lyhyeen.

Joessa vuorottelivat pienet poolit ja näyttävät putousjaksot.

Torstai on hernekeittopäivä.

Ei lähelläkään huippua, mutta silti aika korkealla.

Perjantai oli viimeinen kalastuspäivä. Päätimme laskea jokea alaspäin, sillä lämpöaalto oli laskenut vedenpintaa rajusti ja ylävirrassa kutistunut joki oli hankalasti kalastettava.

Marssin jälkeen on pakko viilentää.

Suvantoalueen niskalla.

Tyytyväinen kalamies.

Kiven viereen.

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kalastaa.

Launtaian tuli täyteen viikko tunturissa. Oli lähtöpäivä ja keräsimme kamat kasaan. Helteinen keli jatkui.

Sisäteltan pohjan kuitavattelua auringossa.

Helikopteria odotellessa lilluttelimme varpaita Laisassa. Joen vesi oli lämmennyt reippaasti viikon mittaan.

Helikopteri oli vaihtunut pienempään. Lentoonlähtöä kokeiltiin täydellä lastilla, mutta kopteri jäi leijumaan kymmenen metrin korkeuteen vaarallisen tuntuisesti. Pilotti laski koneen hätäisesti alas ja tyhjäsi Janin ja Tonin odottelemaan toista lentoa.

Laisälven laskee Laisan-järveen. Joen suistossa on laaja poronhoitajien heinäniittyalue latoineen.

Ennen automatkaa kävimme vielä nauttimassa lähtökahvit Adolfströmin kaupalla.

Paluu sivistykseen. Ensimmäiset ruuat söimme erittäin viihtyisässä arvidsjaurilaisessa ravintolassa.

Turisteilimme hieman paluumatkalla ja kävimme tutustumassa Luulajan vanhankaupungin kirkkokylään (Gammelstads Kyrkstad, http://www.lulea.se/gammelstad). Unescon maailmanperintölistalle kuuluvassa kylässä on yli neljäsataa kirkkotupaa

Paluumatkalla kiersimme Perämeren. Limingassa saimme nauttia todella kauniista auringonlaskusta.

Matka kesti noin kaksitoista tuntia ja takaisin Pohjanmaalla olimme vähän ennen kahta.

Matkan soundtrack.

Advertisement