Lätäseno 2012

Teimme elokuussa 2012 viikon mittaisen retken Lätäsenon Saitsikoskelle ja sen lähialueille. Paikka oli puitteiltaan tutussa kunnossa, joten viikko meni varsin mukavasti. Säät suosivat, oli vähän liiankin lämmintä välillä. Vedenpinta laski koko viikon ajan. Sade kiersi suurimmaksi osaksi leirimme, joten siitäkään ei ollut haittaa, lähialueilla ukkosti jonkin verran. Hyttysiä ja muita pieniä ärsyttäviä hyönteisiä oli vähän liikaa…

Päiväkohtaista kuvausta ahdin antimista tai muista tapahtumista ei ole, koska muistivihko jäi kotiin. Kalastuksellisesti viikko oli kuitenkin varsin onnistunut.

Päivitys: Artikkelin lopussa hieman kuvia ja kuvausta keikasta.

Heti ensimmäisenä päivänä leiriin asettautumisen jälkeen oli kalastuksen aika. Esalla oli melkein välittömästi lohi siiman päässä, alamittainen sellainen. Seuraava perhoa maistellut otti kiinni lähestulkoon ensimmäisen jälkeen. Kokoa sillä oli jo 6-8 kg nopeasti arvioiden. Kala pääsi irti kohtalaisen väsyttämisen jälkeen. Alkuviikon lohet olivat hyvin nousussa ylöspäin, loppuviikosta taimenet olivat pääosassa.

Saimme syödäksemme tuoretta kalaa joka päivä. Myös henkilökohtaisia harjusennätyksiä tehtiin. Lohiakin nähtiin ja yksi mittataimen pääsi illalliselle. Ko. taimenen lisäksi siiman päässä kävi joukko erikokoisia taimenia, jotka pääsivät kasvamaan isommiksi.

Idylli on kuitenkin varsin sotkuinen nykyään. Aiempinakin kertoina olemme nähneet roskia luonnossa, pieniä ja isompia. Nyt näkyi tolkuttomia määriä roskia eri puolilla jokivartta tulipaikkojen yhteydessä, tölkkejä, pikaruokapurkkeja, siimoja etc. Jopa kahluuhousut oli jätetty puuhun roikkumaan. Ovatko ihmiset niin laiskoja ja välinpitämättömiä, että eivät saa vietyä takaisin sinne tuomiaan roskia. Luulisi, että ne oluttölkit on helpompi kantaa takaisin tyhjinä ja kokoon lytättyinä kuin täysinä rinkassa joen varteen, myös pulloja näkyi siellä täällä. Lätäseno lienee liian helppo paikka saavuttaa. Näin jälkikäteen harmittaa, ettei tullut kuvattua luontoon jätettyä roskaa, jotta olisi voinut laittaa kuvia näkyville. Omiin periaatteisiimme on aina kuulunut, että omat roskat, joita ei voi polttaa tuodaan takaisin. Itselle tulee parempi mieli, rinkkakin on vähän kevyempi kuin tullessa. Keräämme mahdollisuuksien muiden jättämiä roskia, joita voi polttaa ja jotka on kevyt kantaa pois. Mitään kalastusryhmää, siis jaottelua viehekalastajat vs.perhokalastajat on turha tehdä, koska molemmista löytyy todennäköisesti roskaajia.

Ehdottaisimme, että lupamaksun hintaa korotetaan reilusti sekä valvontaa, joka pureutuu myös luonnon roskaamiseen. Roskaamiseen puuttumisesta on hyvä esimerkki Ruotsista, jossa kävimme viime vuonna. Kopterin tullessa noutamaan meidät ja pakattuamme tavarat kyytiin pilotti tarkasti leirialueen, ettei siellä ollut roskia. Aivan loistavaa toimintaa. Mutta Lätäsenon rantaan ei juurikaan kuljetusta ole, joten kuski ei voi tarkastaa leirialueita. Näin jää jokaisen omalletunnolle tuoda ainakin omat roskat pois.

Muilta osin reissumme oli siis varsin onnistunut.

Kuten aina, reissumme oli perinteitä täynnä.

Lisäys 2012-10-10

Aloitimme reissun varhain perjantaiaamuna, ja tavoitteenamme oli ajaa käsivarteen asti, jossa yöpyisimme teltassa. Matkalla pysähdyimme perinteisesti Kalajoella – tosin perinne tulee katkeamaan, sillä Hiekkasärkkien maisemat ovat nykyään aika ankeat. Päätimme myös poiketa Oulun Kärkkäisellä, josta Janne osti uuden, järkyttävän suuren rinkan.

Pysähdyimme menomatkalla Karesuandoon ostamaan poron sisäelimistä valmistettua kurppaa (gurhpi).

Perjantain ja lauantain välisen yön yövyimme Kalkkoaivin tien, jota paikalliset myös Lentokentän tieksi kutsuvat, alkupäässä. Pakkasimme valtaosan tavaroista jo illalla, jotta olisimme valmiit aamulla saapuvan maastoauton kyytiin.

Yövyimme teltoissa.

Lauantaina heräsimme aikaisin, sillä edessä olisi ensin maastoautokyyti Saitsijärville, josta kävelisimme Saitsijoen vartta pitkin Lätäsenolle. Varsinainen leirimme tulisi sijaitsemaan Saitsijoen suulla sijaitsevalla laavulla.

Sää suosi meitä lauantaina, niin kuin koko matkan ajan. Harvoin käsivarressa voi olla elokuussa teepaitasella useita päiviä peräkkäin.

Saitsijärviltä jatkoimme jalan kohti Lätäsenoa. Valtavien kantamuksien vuoksi taitoimme matkaa useamman tunnin.

Esa Saitsijoen kanjonin laidalla.

Repuissa oli valtava määrä kamaa: Viikon ylellisten leireilyvarusteiden lisäksi mukana oli runsaasti kalastusvarusteita.

Leiriydyttyämme söimme ja aloitimme kalastuksen. Lohimeininki oli aivan mieletöntä kalojen ollessa ilmassa lähes jatkuvasti. Ja Esa sai niitä siiman päähän kolmin kappalein, joista tosin vain yksi pääsi rannalle asti ja päästettiin vapaakti.

Esa väsyttää lohta. Kerran onnistui ja kahdesti karkasi. Olisi pitänyt olla nostokoukku tai pitkävartinen haavi mukana.

Herkkua!

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja vesi on kristallinkirkasta! Vain vähän matkaa leiristä ylävirtaan on hieno pooli, josta saimme monta hyvänkokoista harjusta. Kunhan vain vedenkorkeus sallii joen ylittämisen.

Sunnuntaina aloitimme normaalin kalastusrytmin. Esa heräsi ensin ja heitti muutaman kierroksen lohta. Tämän jälkeen muutkin kömpivät teltasta ulos ja laitoimme aamupalaa. Päivä jakautui kahteen kalastuspätkään, joiden välissä kävimme leirissä syömässä. Kalastuksen jälkeen teimme illallisen. Kalaa oli tarjolla joka päivä.

Sunnuntaisin pukeudutaan aina vähän hienommin. Tänä vuonna meillä oli uudet, perinnekalastajille käsityönä valmistetut kalastusliivit.

Harjukset tulella.

Yritämme mennä aina paikoille, jotka eivät sijaitse ihan tien varressa. Lätäseno virtaa läpi erämään, joten pääsimme tälläkin kertaa näkemään villejä eläimiä.

Avaruuskettu. Illalla leiriimme tutustui laiha ja huonokuntoinen kissan ja koiran välimuoto eli kettu.

Runsas joukko villieläimiä.

Leirielämämme on varsin leppoista, sillä meillä on yleensä mukana erinäinen määrä ylellisyystavaraa (lue raskasta tavaraa). Iltahetket nuotiolla ovat monesti ne kaikista mieleenpainuvimmat kalastushetket.

Leiripaikkamme oli laavulla, mikä toi mukanaan tiettyjä mukavuuksia. Toisaalta laavuilla saa olla harvoin yksin, joten se ei ole aina kaikista rauhallisin leiriytymispaikka.

Monesti ruokailu iltamyöhään, jolloin tarvittiin otsalamppua ruokajonossa.

Näkkileipä, voi, harjus ja wasabi. Aijai.

Laavussa on kiva loikoilla päivän kävelyn jälkeen.

Tällä kertaa leivän päällä on paistettua kalaa.

Jani nauttii nuotion loimusta.

Perinnekalastajat tulilla.

Tällä kertaa kalastus oli todella hienoa. Ylös nousi niin lohta, taimenta kuin harjusta. Pääosa saliista oli harjusta, mutta myös taimenta saatiin syötäväksi. Lukuisat pienet taimenet ja lohi päästettiin takaisin kasvamaan. Huomionarvoista lienee myös se, että keikalla saatiin kolme vitosella alkavaa harria, joista suurin oli 52.5 senttinen.

Tonin enkkaharjus 52,5 cm tarttui pinturilla auringonpaisteessa.

Esa nosti reilusti yli nelikymppisen harrin välittömästi Tonin kalan perään. Ei hassumpaa.

Päivän harjussaalis. Kuten stenkun koosta huomaa, niin vain suurimmat nostettiin. Ei todellakaan hassumpaa

Lätäsenon hieno harjus. Esa onnellinen saamamies.

Taimen nousi lohestuksen ohessa. Siksi näyttävä onki.

Kaunista. Ja herkullista.

Jannen kaunis Lätäsenon taimen.

Janin viiskymppinen. Kala nousi samasta paikasta, josta Toni nosti vastaavan vain hetki aiemmin.

Pitääköhän ostaa uusi kalakori? Aika näyttävät pyrstöt.

Virittelimme talvella itsellemme polttomerkin. 3D printattu logomme kesti hämmästyttävän hyvin kuumuutta ja toimi hienosti.

Kiinnitimme polttomerkin kepin päähän, jotta saimme sen lämmitettyä polttamatta näppejä.

Lopputulos näyttää hienolta. Näihin saattaa törmätä jatkossa mitä erilaisimmissa paikoissa.

Paluumatka alkoi lauantaina, eli olimme maastossa kokonaisen viikon. Ensin oli vuorossa kävely Saitsijärvelle, jossa meitä odotti maastoautokyyti Kalkkoaivin tien alkupäähän.

Rankka vaellus takana ja ryhmä takaisin Saitsijärvillä. Hymy herkässä.

Saksalaiset rakensivat kalkkoaivin tien aikanaan, jotta pääsivät Käsivarren poikki jäämerelle. Tietä ei ole korjattu sitten 40-luvun, joten ei siinä paljoa henkilöautolla kannata ajaa. Tosin kuulimme jonkun vetäneen jopa asuntovaunun tien päähän saakka.

Tien ainoa silta oli korjattu ja siitä pääsee autolla yli. Kuulemma se oli taannoin palanut, kun siihen oli iskenyt salama – talvella.

Maastoautomatkan jälkeen pakkasimme auton ja ajoimme läheiselle leirintäalueelle saunomaan. Saunan jälkeen söimme aivan taivaallisen hyvää poronkäristystä ja suuntasimme kohden Pohjanmaata. Matka sujui erinomaisesti. Pysähdyimme jopa ostamaan Lappi-matkamuistoja (!?).

Kamat autoon ja kohti saunaa, ruokaa ja kotia.

Lisää kuvia Flikkerin puolella.

Advertisement