Merikarvia – Lokakuu

Lokakuun alussa Perinnekalastajat tekivät vielä viikonlopun mittaisen visiitin Merikarvialle. Olosuhteet reissulle oli varsin mukavat. Sää suosi ja kalastuskin oli hauskaa, vaikka edellinen kerta kummitteli hieman mielessä. Silloinkin olimme lokakuun puolella matkassa. Kyseisenä viikonloppuna sattui kova syysmyrsky ja vesi joessa oli korkealla.

Tällä kertaa vedenpinta oli normaalin rajoissa ja sääkin mukavan lämmin. Jopa aurinko toivotti PK:n perinteiselle syyskalastusmatkalle. Matkaan ei päästy täysin koko joukkueen voimiin, vaan mukana oli Jani, Toni ja Janne.

Majoituspaikkana toimi mainio Viikilän mökki meren rannalla. Tätä paikkaa voi suositella.

Perjantaina mökille tullessa oli jo sen verran pimeää, että ilta meni majoittuessa ja saunoessa ja turistessa niitä näitä.

Lauantai-aamuna lähdimme kohti jokea. Päätimme jo perjantaina, että kalastamme paikoissa, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Tämä olikin hyvä päätös. Ensimmäisenä suuntasimme siis Konihaaran koskelle. Koski alkaa paikasta, jossa joki haarautuu kahteen uomaan. Näistä pienempi ei ollut kovin kalastettava. Isompi haara alkoi alle 20 metrin mittaisella koskella ja siinä se paikka sitten suurin piirtein olikin. Se oli siis nopeasti kalastettu.

Kävelimme jokea alaspäin lähelle mökkiä, jossa olimme muutama vuosi sitten. Tässä paikassa jokeen laskee isompi oja. Tästä Jani nappasi pienen harjuksen.

Puolen päivän aikaan kävimme Eumerin liikkeessä kokeilemassa kahden käden vapoja ja saimme yhden testiin. Päivästä tulikin ainakin Jannelle testipäivä, koska aiemmin ei moisella vavalla ole tullut heiteltyä. Kauppoja ei kuitenkaan vielä syntynyt.

Testi suoritettiin Piinukoskella, jossa joki tekee pari hyvän näköistä mutkaa. Saalista se ei kuitenkaan antanut. Kalastimme koskella  pimeän tuloon saakka ja palasimme mökille. Kamat kuivumaan ja sauna lämpiämään oli illan teema. Ilta meni eilisen tavoin, tosin väsy tuli jo vähän liian aikaisin.

Sunnuntaina ohjelmassa oli tavaroiden pakkaus, mökin siivous ja Lankoskelle kalaan. Heittelimme parisen tuntia. Toni sai kosken loppuliusta taimenen, joka valitettavasti oli alamittainen.

Lopuksi vielä evästä naamariin Köffillä ja kotio kohti.

Summa summarum:

Tällä kertaa Merikarvianjoki näytti hyvät puolensa. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että olimme jo lokakuun alussa kalassa. Viime vuoden reissun jälkeen tehty päätös olla palaamatta joelle kääntyi nopeasti toiseen suuntaan. Joen hyvä puoli on myös siinä, että siellä saa kalastaa ympäri vuoden.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s