Viime kesän Sartajokkan reissulla alkoi tuntumaan, että olisi kiva päästä vähän kalaisampaan paikkaan. Viime kesien kalattomuus kalattomuus alkoi vähän “syömään”.
Parin kesän hankalat olosuhteet tekivät reissuista saaliin kannalta heikohkoja, vaikka ei se reissussa tärkeintä olekaan.
Talven pimeimpinä hetkinä saatiin ajatus yhdistää kalastus ja melonta. Aiemminhan olemme pitäneet leirin yhdessä paikassa ja tehneet retkiä ylä- ja alavirtaan. Selvittelimme missä olisi sopivan pitkä joki viikon mittaiselle reissulle, miten saada kamat korpeen ja kanootit vuokralle. Välillä ehdimme jo jättää melonnan sikseen, kun ei kaikille ollut paljoakaan touhusta kokemusta.
Sitten kuitenkin aloimme kyselemään niistä tarkemmin ja päädyimme melomaan Pöyrisjokea noin 50 km matkan (lähteistä riippuen joki on 43-55 km pitkä). Joen mainostettiin olevan helpohko myös aloittelijoille.
Melonnan treenaaminen jäi kaikenlaisten kiireiden takia, joten 2/3 porukasta oli melko kokemattomia.
Lauantai-sunnuntai
Varhain lauantai-aamuna lähdimme Pohjanmaalta ajelemaan Näkkälän kylää kohti. Olimme perillä alkuillasta, joten meillä oli hyvää aikaa laittaa tavarat palveluntarjoajan eli Näkkälän eräpalveluiden toimittamiin tynnyreihin ja saunoa.
Sunnuntaina meidät haettiin ja kuljetettiin mönkijöillä Pöyrisjärvelle, jossa pakkasimme kanootit matkaan ja lähdimme melomaan kohti Pöyrisjoen suuta.
Matkalla meidät yllätti kova tuuli ja vesisade, joten suuntasimme rantaan odottamaan sateen loppumista. Järvellä oli melkoisia vaahtopäitä. Matka jatkui noin puolen tunnin kuluttua ja lyhyehkön pätkän jälkeen kanootit kolahtivat hiekkarantaan.
Leiri pystyyn, ruokaa ja kalastamaan. Siinä agenda. Hieman sateli ja tuuli, joten hetkeksi menimme teltan suojiin. Illan lähetessä pääsimme jo kalaan ja harjuksen makuun. Joen suulta nousi mukavasti harjusta. Muutama pääsi tulille kanssamme. Usko kalastustaitoihin palasi, vaikka harjus on helpohko kala saada.
Maanantai
Maanantaina meloimme jokea jonkin verran alaspäin ja kalastimme ensimmäisellä koskentapaisella, joka tulee vastaan eli Laulunivalla. Vain muutama sata metriä järveltä. Kalaa tuli jälleen mukavasti. Kosken niskalla oli paljon kalaa, suurin osa 25-40 cm pitkiä. Välillä joka heitolla oli kala kiinni. Sää suosi, joten oli oikein mukavaa. Illan tullen palattiin leiriin järven rantaan.
Päivällä katsottiin myös mitä linjaa pitkin koski lasketaan, vaikka siinä isompia kivi ei näkynytkään.
Tiistai
Tiistaina leiri kasaan ja lähdimme seuraavalle melontapätkälle. Heti alussa ukkonen tuli päälle kovan sateen kera, joten rantauduimme odottelemaan sen ohi menemistä. Ensimmäinen koski vähän jännitti, mutta se meni helposti. Meloimme aina Proksinkurkkiolle saakka ja leiriydyimme pienen kukkulan päälle, josta oli myös näkymä viereiselle järvelle.
Keskiviikko
Kalastimme keskiviikon ja tutkimme miten koski lasketaan. Se oli ensimmäinen pitempi 2-vaikeustason koski.
Kalaa ei tullut niin hyvin kuin ylempää, pari ruokakalaa kuitenkin otettiin. Tapahtumia oli kuitenkin riittävän paljon. Perhoilla ei ollut juurikaan merkitystä. Kaikki tuntui kelpaavan.
Torstai
Torstaina jälleen melottiin. Ensimmäisenä meni Jani ja Janne. Lähes nuottien mukaan, yksi kivi väärältä puolelta. Jani lasketteli kosken vielä Tonin kanssa.
Jotkut kosket lasketeltiin, jotkut talutettiin kanoottia rannalta käsin köydellä.
Ehdittiin myös kalastaa tovi Saarikoskella lounastelun yhteydessä.
Ilta oli jo melko pitkällä, kun talutimme kanootteja Mellakoskea pitkin. Väsy alkoi hiipimään ja yritimme etsiä telttapaikkaa. Ne olivat melko vähissä. Toni sattui kuitenkin näkemään potentiaalisen paikan ja kävi kurkkaamassa. Sieltä löytyikin teltalle sopiva paikka. Meillä on iso teltta, joten tarvitaan iso paikka.
Leiri pystyyn ja ruokaa naamaan. Janne huomasi makuupussin olevan märkä, eikä siinä pystynyt nukkumaan. Melkoinen ketutus. Ei auttanut muuta kuin laittaa reippaasti vaatetta päälle ja unille. Unta ei juurikaan saanut, yö tuntui aika viileältä. Välillä piti käydä lämmittelemässä ja lenkkeilemässä lähimaastossa. Ehkä noin tunti tuli nukuttua.
Perjantai
Perjantai kalasteltiin Mellakoskea, alueessa riitti mukavasti paikkoja. Koski on melko pitkä. Jälleen harjusta, ei kuitenkaan niin isoa tai paljoa kuin ylempänä. Pari pientä taimentakin tuli. Ainoat taimenet mitä reissussa nähtiin.
Lauantai
Päivä tiedettiin jo etukäteen raskaimmaksi, mutta siitä tulikin raskaampi mitä osattiin ajatella. Päivä alkoi kanoottien taluttamisella ja siten lyhyellä melonnalla. Näin päivä eteni seuraavan vuorokauden puolelle. Välissä pidettiin lounastauko herkullisen pussipastan parissa.
Noin kello 1.30 sunnuntain puolella pääsimme vihdoin Kuirinkurkkiolle, jonka niskalta kannoimme tavarat leiripaikalle. Toni veti vielä oman kanootin illalla kosken ohi. Janne ja Jani jättivät omansa aamuksi.
Nopeasti kuivaa vaatetta päälle, lämmintä ruokaa ja unille. Unta ei kuitenkaan tahtonut saada, koska kroppa kävi vielä kierroksilla.
Sunnuntai
Herätys ja aamupala noin klo 9 aikaan. Matka ei fyysisesti ollut enää pitkä Vuontisjärvelle, mutta siitä tuli aika raskas. Jälleen talutusta jonkin matkaa ja pieni melonta. Sitten pitkä koski, jonka skouttaus kesti tovin. Toni laski ensin, se meni hyvin. Sitten Jani ja Janne. Todennäköisesti pakkasimme kanootin virheellisesti ja kosken kuohuissa kanootti täyttyi vedellä eikä ollut enää ohjattavissa. Kaaduimme kosken lopussa. Onneksi Jani sai vielä kanootista otteen, eikä se päässyt karkaamaan seuraavaan koskeen.
Tätä seurasi veden tyhjennys kanootista ja pieni hengähdystauko. Taluttelimme kanootin seuraavalle koskelle, jonka ohi piti muutenkin kantaa tavarat maita pitkin. Siinä meni tovi taasen.
Loppumatkassa oli vielä Pöyriskoski, jota Jani ja Janne eivät enää laskeneet. Kaatuminen vei vähän fiiliksiä. Viimeisen kosken jälkeen meloimme suurelta osin vastatuuleen aina paikkaan, johon automme oli jätetty.
Olimme autolla vasta klo 16.30 aikoihin. Kamat autoon ja matkaan etsimään paikkaa, jossa saisi lämpimän suihkun. Hetan kodassa pääsimme suihkuun, joimme kahvit ja söimme maittavia mokkosia tjsp (lätyn sukulaisia). Aamupalasta olikin jo tovi… Päivän aikana syötiin ainoastaan ruisleipää ja vettä. Melko köyhät eväät.
Lähdimme ajamaan Pohjanmaata kohti 18.30 jälkeen. Pian alkoi viritä keskustelu, josko jäisimme matkalla jonnekin yöksi. Päivä oli ollut aika raskas ja edessä noin 11 tunnin ajomatka. Vuorotellenkin ajaen siitä tulisi raskasta.
Jäimme yöksi Kemin Merihotelliin ja ehdimme nähdä vielä EM-jalkapallon jatkoajan.
Maanantai
Hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa kotia kohtia ja Pohjanmaalla oltiin klo 14 aikoihin.
Summa summarum
Parempi etukäteisvalmistelu (lue melonnan harjoittelu) olisi varmasti helpottanut ja tuonut varmuutta koskenlaskuun. Meni tämä näinkin ja nyt ollaan monta kokemusta rikkaampia.
Meillä oli netistä löydettyjä ohjeita miten kosket kannattaa meloa. Taisi käydä kuitenkin niin, että nuotitukset on tehty, kun joessa on vähemmän vettä. Nyt sitä tuntui olevan aika paljon ja viikon aikana satoi melko paljon.
Melonta taisi meidän osalta kuitenkin olla tässä. Taidamme olla enempi yhden tukikohdan kalastajia eli kopterilla korpeen.
Perinnekalastajat - Since 2000 