Hei hei heinäkuu ja se läheni jo loppuaan, kun lähdimme matkaan Pohjanmaalta laivalla yli Merenkurkun kohti Ruotsin tuntureita. Tänä vuonna mukaan jotain uutta ja vanhaa. Mutta ei lainattua.
Kohteena Arjeplogin kunnassa sijaitseva Svalenjak-järvi, hieman ylempänä Bierdnakia, jossa olimme 2008 välillä kovissa olosuhteissa ja vähäisissä kalakosketuksissa. Alueen kristallinkirkkaat vedet ja äärimmäisen varovaiset kalat tekevät kalastuksesta erittäin vaikeaa. Odotuksemme eivät olleet järin suuret siis. Mutta sitä ei liiemmälti ajateltu, kun reissun kohdetta mietittiin. Maisemat tiedettiin komeiksi ja niilläkin on iso osansa.
21.7. Perjantai
Lähtöpäivä perjantai alkoi varhaisella heräämisellä ja suunnaksi Vaasan satama. Tunnin odottelun jälkeen päästiin laivaan ja alkoi ajantappo noin neljän tunnin ajaksi, jolloin päästiin Uumajaan. Rannikkoa pitkin ajelimme Skellefteåån, jossa tehtiin pieniä hankintoja ja käytiin lounaalla. Keula taas kohti Tjärnbergiä, jossa meillä oli mökki varattuna yöksi. Matka meni varsin mukavasti, muutama tietyön pätkä hidasti menoa. Ajomatkaa kertyi vain hieman yli 400 km. Ei paha siis. Illalla chillailua ja iltapalaa.
22.7. Lauantai
Lauantai-aamulle kopterilento oli varattu klo 8 ja pääsimme heti punnitsemaan tavarat ja lastaamaan niitä kopteriin.
Svalenjak-järvi
Siirtymä Tjärnbergistä Svalenjakiin ei ole pitkä, joten olimme jo 8.30 purkaneet tavarat kopterista ja jääneet erämaan haltuun yli viikoksi.
Aloimme heti laittamaan kotaa pystyyn ja järjestelemään tavaroita kuka minnekin.
Vavatkin koottiin. Shampanjan ja kaffittelun jälkeen päästiin jo vähän heittelemään läheistä niskaa.
Alkuillasta alkoi sadella, joten ruokaa jouduttiin tekemään kodassa, mutta mikäs siellä ollessa, kun tilaa riittää.
23.7. Sunnuntai
Sunnuntaina kalastetaan pyhävaatteet päällä.
Sunnuntaina jatkoimme lähikoskeen tutustumista, käytännössä niska ja loppuliuku oli kohteena. Vierailimme tosiaan koskella 2008, josta jäi fiilis, että tuolla vastarannalla olisi hieno leiripaikka. Siellä komeili nyt meidän majoitteemme. Päivä meni mukavasti kalastellen, syöden ja maisemista nautiskellen.
Näissä maisemissa kelpaa istua iltaa.
24.7. Maanantai
Sama jatkui maanantaina. Kävimme myös järveen laskevan kosken loppuliu’ussa kokeilemassa.
Iltäpäivällä Toni lähti tutustumaan suureen järveen, joka sijaitsi laaksossamme pari kilometriä leiristä ylävirtaan. ”Maisemiltaan järvi osoittautui upeaksi. Järven laidalla on korkea tunturi, jonka jyrkkä rinne nousee satoja metrejä järven pinnasta ylöspäin.”, Toni kertoo.
The hotspot
”Rinnettä alas laski puro, jonka suu näytti erittäin houkuttelevalta kalapaikalta. Jätin jopa kosken niskan väliin, kun piti päästä suoraan hotspotille. Paikka oli todella hankala heittää. Rinteestä johtuen takaheittotilaa ei ollut ollenkaan ja kristallinkirkaan veden vuoksi rantaan ei voinut mennä.”
”Puron suulla oli muutamia varovaisia pintakäyntejä, joten ei muuta kuin pinturia siimaan. Ei kelvannut ja pian pintakäynnit loppuivat. Varovaisia kaloja olivat, joten pidin pienen tauon. Seuraavaksi siirryin laskemaan – heittämiseksi sitä ei parhaimmalla tahdollakaan olisi voinut kutsua – perhoa siten, että seisoin purossa seisten ja näin veden virtaus piilotti minut kaloilta. Pudotin perhon aivan rantaan, jossa virtaus meni suuren kiven yli. Tadam! Kala kiinni. Vain metrin päässä vavan kärjestä.”
”Kala ampaisi saman tien parikymmentä metriä järven selälle. Isolta tuntui. Vartin ajan taistelin kalan kanssa tasaveroisesti ja lopulta sain näkökontaktin. Iso se oli. Kalakin taisi nähdä minut, sillä se ryntäsi viitisenkymmentä metriä järvelle. Siimaa alkoi olla aika paljon ulkona – valitettavasti. Sillä seuraavaksi kala alkoi uida voimakkaasti poikittain ja veden vastus alkoi kiristää siimaa. Siima kiristyi kiristymistään, kun uimamatkan piteni. Ja sitten yht’äkkiä siima löystyi. Perukesiima poikki. Ei voinut mitään.”
”Siitä sitten mättäälle istumaan ja pettymystä kertaamaan. Olisiko pitänyt jarruttaa kovempaa kalan syöksyessä järven selälle. Vai väsyttää pikkaisen pitempään ennen lähikontaktia. Eipä sillä enää väliä. Mutta olisi varmasti ollut enkkakala…”
25.7. Tiistai
Tiistaina lähdimme porukalla yläpuoliselle järvelle ja sen niskalle. Maisema oli todellakin upea. Järven pinta oli peilityyni. Lämpötila huiteli lähempänä kolmeakymmentä. Eikä varjoisaa paikkaa missään.
Toni ja Jani kokeilivat järveen laskevan puron suuaukkoa, mutta tällä kertaa ei merkittäviä tapahtumia. Heittäminen oli todellakin hankalaa eikä perhoa tahtonut saada kauemmaksi rannasta. Niskalla oli jonkin verran tapahtumia. Isomuksia ei tällä kertaa nähty.
Asiallinen taimen, vaikka näyttääkin pieneltä haavissa
Paluumatkalla leirille jäimme kalastamaan kotijärveemme laskevan kosken loppuliukua. Laskimme perhot loppuliu’un vietäväksi ja tapahtumia alkoi tulla. Leiriin vietäväksi jäi kaksi hyvän kokoista taimenta.
26.7. Keskiviikko
Keskiviikkona kalastelimme leirin läheisyydessä. Pieniä taimenia tuli järkyttävät määrät.
Leirin kohdalta alkavassa koskipätkässä oli pieni, mutta syvä pooli. Poolissa oli paljon pikkukalaa, joten Toni lähti siihen kalastamaan 7-jalkaisella kolmosluokan lasikuituvavalla.
Poolin yläreunassa oli pieni sivuvirta, joka kiertyi keskellä virtaa olevan kiven ympäri. Kiven etureuna näytti hyvältä spotilta, joten päätin tarjota siihen caddis-jäljitelmää. Vesi oli sen verran kirkasta, että kovin läheltä ei pystynyt kalastamaan. Päätin siis kalastaa kaukaa alavirran puolelta. Ensin pieni mallausheitto, minkä jälkeen varsin onnistunut heitto vähän kiven yläpuolelle. Perho kellui kohden kiveä. Kala iski. Tällä kertaa se oli vähän suurempi kuin poolin tavalliset parikymmensenttiset taimenet.
Kala lähti välittömästi uimaan alaspäin poolin syvännettä kohden. Onneksi olin valmiiksi oikeassa suunnassa, joten minun ei tarvinnut rynnätä kalan perään. Kala sukelsi syvälle pooliin ja jumitti sinne hetkeksi. Pian kala nousi pintaa kohden ja aikoi jatkaa uintia alavirran suuntaan. Kiristin siimaa ja kala hyppäsi pintaan. Hyvin otti lasikuituvapa vedot vastaan.
Kala jaksoi ryntäillä poolissa muutaman minuutin, minkä jälkeen sain sen vedettyä haaviamisetäisyydelle ja nostettua haaviin. Kala ei ollutkaan aivan niin suuri kuin olin olettanut. Sellanen pikkasen päälle nelikytsenttinen, mutta suuripyrstöinen. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen, sillä olin onnistunut koukuttamaan ryntäilevän kalan ahtaasta poolista kevyillä välineillä. Ja tietenkin väkäsettömällä koukulla.
Illalla nautimme Jannen valmistaman erinomaisen illallisen. Teemme kukin vuorollamme illallisen.
Tomaatti-bruschetta tekeillä
27.7. Torstai
Vesi oli niin kirkasta, että välillä piti kalastaa polvillaan rannan suojassa.
Torstaina teimme retken pari kilometriä alemmalle pitkälle koskijaksolle Bierdnakin-järven suuntaan. Olimme siellä kymmenisen vuotta aiemmin ja muistimme siltä vierailulta niska, jossa oli mukava pooli.
Koska oli torstai, niin lounaana oli hernekeittoa ja pannukakkua.
Koskessa oli muutamia muitakin mukavia paikkoja, joista sitten kalaakin tuli. Pääosin pientä, mutta Jani koukutti taimenen mukaan leiriin nautittavaksi.
Kenttäkeittiömme.
Taas oli vuorossa kolmen ruokalajin illallinen. Jälkkärinä oli poppareita, joiden valmistaminen tulilla osoittautui hieman hankalaksi.
Kyllähän näissä maisemissa kelpaa illallista nauttia.
28.7. Perjantai
Perjantaina kalasteltiin taasen lähikoskella sekä ylemmän kosken loppuliu’ussa. Sää oli melko tuulinen ja teki kalastuksesta hankalaa.
Illallisella oli Janin vuoro. Perusherkuttelun ohelle eksotiikkaa toi tunturipuron vedestä valmistettu kuplavesi ja kiven päällä paistettu leipä.
29.7. Lauantai
Aamupalan jälkeen noin klo 12 aloiteltiin hiljalleen kalastusta, kukin tahoillaan.
Tonille jäi hampaankoloon ylemmän järven hotspotissa tapahtunut karkuutus hampaankoloon, joten hän lähti kokeilemaan paikkaa uudelleen. Ei onneksi turha keikka, sillä virran suojasta nousi pikkuperhoon hyvän kokoinen taimen, jonka väsyttely onnistui edelliskertaa paremmin. Kala päätyi paistinpannulle iltapalaksemme.
Kahden aikaan alkoi vähän piskottelemaan ja aika pian sade voimistuikin, jonka johdosta lounaan laitto jäi kesken ja siirryimme kodan suojiin. Sade ei tuntunut helpottavan, joten pienen tauon aikana haimme ruokatarvikkeet ja trangian kotaan ja teimme siellä loppuun. Välillä pelailtiin korttia ajan kuluksi. Onneksi ne olivat tällä kertaa mukana.
Sadetta kesti yli kahdeksaan, jonka jälkeen sää kirkastui jonkin verran ja pystyi olemaan jo ulkona nauttimassa näkymistä viimeisenä iltana. Hieman harmaata ja pilvistä, mutta ei haitannut.
Hieman tuli jo tavaroitakin pakkailtua lauantain aikana.
30.7. Sunnuntai
Sunnuntaina kerättiin nopeasti omat tavarat kasaan ja purettiin kota. Sen jälkeen aamiainen, tiskaus ja viimeistely. Kopteri nouti sovitusti 10.30. Lento takaisin Tjärnbergiin, jossa suihku ja kotimatkalle lähtö.
Kiersimme takaisin Pohjanmaalle Tornion kautta. Matkaan kului pysähdyksineen noin 11 tuntia. Ihan ”kiva” rypistys siis. Paluulle laivamatkaa ei uskalla oikein varata, koska huonon kelin takia voi tunturissa joutua odottamaan lentoa, kuten kävin kerran aikaisemmin. Parin tunnin odottelun takia voi myöhästyä laivasta eikä sitä riskiä viitsi ottaa.
Tällä kertaa oltiin siis kahdeksan päivää maastossa. Retken uusi osuus. Yksi päivä lisää aiempiin verrattuna. Joka päivä kalastettiin, välillä enempi, välillä vähemmän. Rentouduttua tuli ja maisemia ihastellen.
Sää suosi enimmäkseen. Lauantai-päivinä sateli. Muuten oli tasaisen harmaata ja parina päivänä hellettäkin. Rusketusta tuli, kuin olisi etelän auringossa käyty.
Lisää kuvia Flickrin puolella.
Perinnekalastajat - Since 2000 