Bierdnak, Sverige – 2008

15.8. perjantai

Matka kohti Bierdnakia alkoi Vähästäkyröstä klo 7.35. Tavarat oli pakattu autoon jo edellisiltana, joten matkaan lähtö sujui nopeasti. Tällä kertaa jäi tilaakin reilusti, mitä kovin usein ei ole tapahtunut.

Kuten perinteet vaativat, ensimmäinen paussi pidettiin Kalajoella tutulla parkkipaikalla tutussa ruudussa jopa. Kahvittelut sujuivat yllätysten merkeissä. Toni ja Janne olivat hankkineet jälleen uuden yllärilahjan muille yhdistyksen jäsenille. Tänä vuonna teetimme kelapussit, joita koristaa Perinnekalastajien logo. Ensi vuonna paikka vaihtuu, koska p-paikan välittömään läheisyyteen oli rakennuttu pari pienkerrostaloa. Muutenkin alue näyttää aika rumalta nykyään. Paljon on ehtinyt muuttua yhdeksän vuoden aikana.

Seuraava pysähdys oli Kemissä, jonne meille oli toimitettu spotti. Se korvasi Postin hukkaaman satelliittipuhelimen. Laitteella pystyy lähettämään viestejä sähköpostiin sekä matkapuhelimeen ja hätäviestin tarpeen vaatiessa. Söimme Kemissä myös pizzat Pizzeria Romassa. Hyvää oli. Ruuan jälkeen jatkoimme Tornioon tuttuun K-kauppaan, jossa tehtiin ruokaostokset. Tällä kertaa varsinaista listaa ei ollut tehtynä vaan käytimme viime vuoden ostoskuittia suuntaa antamaan. Ostoksille tuli hintaa 190 €. Aika suurpiirteisesti ostokset tehtiin, mutta hyvin riittivät, eikä paljoakaan jäänyt.

Olimme suurin piirtein samassa aikataulussa, kun vertaa edellisvuoteen. Kolmen jälkeen auton keula näytti Ruotsia kohti. Jatkoimme Kalixiin, jossa nostimme paikallista valuuttaa. Seuraavaksi jäätelöt Älvsbyssä, kuten viime vuonna. Vähäsen roskaruokaa Frassessa Arjeplokissa. Ei suositella, hampurilainen oli siinä ja siinä, mutta ranskalaiset kamalat. Arjeplok itsessään on kyllä hieno paikka. Frassen viereisessä Coop– ruokakaupassa on uskomattoman hyvät valikoimat kaikenlaista tarpeellista ja tarpeentonta.

Sitten vielä viimeinen veto kohti Tjärnbergiä, jossa yövyimme teltassa jälleen kopterin lähettyvillä. Näin saatiin jo hieman esimakua tulevasta. Yö kun sattui olemaan aika viileä.

Tonin makuupussin vetoketju aloitti heti temppuilun ja tuumimme, että joudumme käärimään miehen roudariteipillä pussiin joka ilta. Näin ei onneksi jouduttu tekemään.

16.8. lauantai

Herätys 6.45 ja teltta kasaan. Kamat kantoon kopterille punnitusta varten. Kolmen hengen tavarat painoivat 148 kg. Ylimääräistä maksettavaa tuli siis 1200 kr. Toki nyt oli teltat mukana ja muutama muu mukavuusvaruste viime vuoteen verrattuna.

Vähän yli klo 8 pääsimme lentoon ja jo noin 10 min kuluttua näimme tulevan leiripaikkamme, jossa olisimme seuraavan viikon. Kopteri jätti meidät keskelle Bierdnakia.

Vajaan parin sadan metrin päässä laskeutumispaikasta oli mukava paikka, johon päätimme leiriytyä. Olimme siis perillä jo ennen klo 9, joten meillä oli mukavasti aikaa rakentaa leiri ja rentoutua.

Jani kaivaa biojätteelle kuoppaa. Oli meillä lapiokin mukana…

Hiljalleen lähdimme uittamaan perhoja leirin pystytyksen jälkeen. Leirin vieressä virtasi pienehkö koski, josta Jani ja Janne saivat pienet taimenet. Liian pienet ruokakaloiksi. Lupaavasti kuitenkin alkoi.

Lounaankin söimme ennen tutustumista ylävirran koskiin.

Vispasimme tovin ja palailimme leiriin polttopuita keräten. Sen verran puita löytyi, että saimme käristemakkarat grillattua. Ne perinteet, ne perinteet…

Ennen nukkumaanmenoa lämpötila oli laskenut kolmeen asteeseen. Yö olikin aika kylmä.

17.8. sunnuntai (aamu 13 ºC, tyyni, ei pilviä)

Aamupalan jälkeen kalalle. Emme pitäneet mitään kiirettä vaan lähdimme vasta 10.45 tallustelemaan alajuoksulle. Kävely lämmittikin mukavasti. Vähän liiankin. Päivästä tuli todella lämmin, ainakin 26 astetta parhaimmillaan pilvettömältä taivaalta. Kahluukamppeissa tarkeni hyvin.

Kävelimme muutaman poolin ja kosken ohi suoraan alimmalle koskelle, joka laski isoon järveen. Koski olikin todella näyttävä. Sen alapuolelta Jani tartutti ruokakalan nuotiolle tikun päähän.

Kalastimme helteisen päivän ja aika ajoin makoilimme varjossa.

Kuvaa kalojen ja kalamiehen vinkkelistä.

Takaisin leirissä olimme vähän ennen klo 20. Söimme poronkäristettä ja perunamuusia. Sekä totta kai taimenta.

Aika vaisu alku kalan saannin suhteen. Mutta uusilla vesillä ei koskaan ole helppoa.

Klo 21 lämpötila oli enää 10 ºC. Vähäisetkin pilvet katosivat taivaalta, joten yöstä oli tulossa jälleen viileä.

Saaliit: kaikilla pientä taimenta

18.8. maanantai (aamu 10 ºC, kova tuuli idästä, puolipilvinen)

Aamiaista naamariin, jonka jälkeen siirryimme jälleen leirin yläpuolisille koskille tarkempaa tutkailua varten. Koko päivä menikin kalaa etsiessä. Sää heikkeni päivän mittaan tuulen yltyessä. Näin ollen päivästä tuli lyhyempi kalastuksellisesti. Pikainen päivällinen leirissä, jonka jälkeen päätimme siirtyä teltan suojiin jo klo 18 aikoihin.

Ilta meni jutustellessa ja Bacchuksen (tai Dionysos, kumpaa haluaa käyttää) antimia maistaessa. Välillä tuuli painoi teltat uusiin muotoihin. Nukkumaan klo 22.

Teltat hieman muotoituivat tuulessa.

Saaliit: pientä taimenta kaikille

19.8. tiistai (aamu 14 ºC, idänpuoleista tuulta, pilvistä)

Pitkän yön jälkeen aamupala. Säätila ei juurikaan ollut muuttunut ja päivä olikin aikalailla harmaa. Lähdimme leirin alapuolisille koskille, jotka sunnuntaina ohitimme. Paikat näyttivätkin varsin lupaavilta.

Kaikki saivat saaliikseen pientä taimenta, mutta isommat karttoivat vieläkin perhojamme. Niitä kuitenkin joessa on, koska näimme 55 cm pitkän taimenenraadon. Ilmeisesti eläin oli kuollut jonkin sortin tautiin.

Illalla sää olikin jo mukavampi ja oli mukava istua leirissä ja turista niitä näitä tulia poltellen.

Saaliit: pientä taimenta jälleen kaikille

20.8. keskiviikko (aamu 12 ºC, pilvinen sää jatkui)

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa ylävirran kalapaikat. Aiemmin olimme nähneet yläjuoksulla järven toisessa päässä isohkon putouksen, joten päätimme mennä sinne päiväksi kalaan. Kävelymatkaa oli jonkin verran, mutta onneksi sää ei ollut liian lämmin, koska kahluukamppeissa pitempi kävely ei ole kovin mukavaa.

Kalastimme paikassa tovin, mutta minkäänlaisia tapahtumia ei ollut. Paikka oli kyllä hieno ja muutama lupaavan näköinen kiventaustakin koskessa oli.

Siirryimme seuraavan järven vierustaa toiselle koskelle, joka oli vielä vaikuttavampi. Kävelimme niskalle saakka, jossa näimme muitakin kalamiehiä. Olivat joen toiselle puolella. Emme tehneet kummemmin tuttavuutta. Kädenheilautus riitti. Niskalla söimme eväsleivät ja nautiskelimme hienosta maisemasta. Aurinkokin näyttäytyi välillä. Viimeksi se nähtiin kunnolla sunnuntaina. Oli oikein mukava olla.

Levon jälkeen kalastimme niskaa pintaperhoilla. Joitain tärppejä ja innostavin Janilla, koska rautu kävi hetken aikaa koukussa kiinni. Hyvän kokoinenkin se oli. Tästä innostuneena muutkin virittelivät siimat veteen, mutta emme kuitenkaan rautua niskalta saaneet. Niskalta siirryimme kosken loppuliukuun, josta Toni sai haavittua ruokakalan. Taimen, josta jokaiselle riitti maistettavaa.

Nälän alkaessa kurnia lähdimme kohti leiriä. Kalastimme kuitenkin vielä tovin parilla koskella, josta Janne tartutti pari taimenta. Toinen olisi ollut tarpeeksi suuri ruokakalaksi, mutta haavin ollessa korjattavana, se pääsi viime hetkellä karkuun.

Leirissä päivällinen ja juuri kun se oli saatu syötyä, alkoi sade. Näin pääsimme testaamaan louetta tositoimissa ensimmäistä kertaa. Hyvin toimi. Ilta menikin mukavasti. Olihan seurana minttua ja kaakaota. Taisipa siinä mennä kahvi ja konjakkikin. Sitten olikin mukava siirtyä yöpuulle.

21.8. torstai (12 ºC, pilvinen, tuulta, sadetta)

Torstaina olimme jälleen leirin alapuolisella koskella. Jani ja Toni jäivät ylemmäs, Janne siirtyi suoraan loppuliukuun. Reilun puolen tunnin kalastuksen jälkeen koukkuun tarttui taimen, 35 cm. Myös Toni pääsi rokottamaan Bierdnakin taimenkantaa. Näin saimme lisää täytettä savustuspussiin.

Tuuli alkoi jälleen hieman koventua ja toi mukanaan sateen. Jani ja Janne siirtyivät leiriin kokkailemaan. Toni jäi vielä hetkeksi vispaamaan. Kun Toni palasi leiriin, söimme luonnollisesti hernekeittoa ja lättyjä. Olihan torstai. Miksi hernaria syödään torstaisin, näin kertoo Aamulehti.

Janne paistaa lättyjä.

Lounastauon jälkeen siirryimme vielä alkuillaksi leirin yläpuolisille koskille, joista Toni sai vielä pientä taimenta siiman päähän.

Illalla oli ohjelmassa erinäisiä askareita leirissä sekä taimenten savustus. Söimme kalat pimentyvässä ja viilentyvässä illassa. Hyvää oli.

Iltahetki nuotiolla

22.8. perjantai (15 ºC, kova tuuli lännestä, pilvistä)

Viimeisenä kalastuspäivänä lähdimme kauimmaiselle koskelle ylävirtaan, jossa kävimme jo aiemmin viikolla. Sää oli tällä kertaa paljon huonompi ja ja koko päivän jatkunut kova tuuli vaikeutti heittämistä. Näin ollen kosken niska oli todella hankala heittää. Samoin oli loppuliuku.

Palailimme hiljalleen leiriä kohti kalastaen eri koskilla sen minkä tuulelta pystyi. Enimmäkseen aika meni makoillessa rantapenkalla tuulen suojassa ja nauttien viimeisestä päivästä maisemia katsellen.

Kovan tuulen johdosta käänsimme illalla loueen toisin päin, jotta saisimme tuulen suojaa. Illalla keitimme perunat ja paistoimme poronlihat. Kastikkeena sipulikeitto. Loistava yhdistelmä. Jääkaapista löytyi vielä oluet palanpainikkeeksi. Hiukan chillailua ennen nukkumaan menoa.

23.8. lauantai (13 ºC, kova tuuli edelleen, aurinko pilkisteli ja vähän jopa lämmittikin)

Herätys klo 9 ja aamupala, jonka jälkeen ryhdyimme laittamaan tavaroita kasaan noutoa varten.

Tullessamme lentäjä kertoi noudon olevan 11.30. Olimmekin valmiina jo klo 11. Alun perin nouto oli sovittu klo 13.30 ja näin sitten loppujen lopuksi olikin. Odotusajan tapoimme aikaa auringosta nauttien.

Kun kopteri viimein tuli, pakkasimme tavarat nopsaan kyytiin ja lensimme takaisin Tjärnbergiin. Siellä lämmin suihku ensimmäisen kerran yli viikon tauon jälkeen. Jotenkin sitä osasi arvostaa. Viikko olikin peseydytty kylmemmissä vesissä. Vähän ennen klo 15 pääsimme aloittamaan kotimatkan.

Pysähtelimme muutaman kerran tankkaamaan tai jaloittelemaan. Haaparannassa söimme Kaupunginhotellissa maittavan illallisen. Voimme suositella. Seuraava paussi olikin sitten vasta Kalajoella kahvin merkeissä. Kotona olimme klo 3 sunnuntai-aamuna.

Summa summarum

Bierdnak on luonnon puolesta mitä mainioin kalastuskohde. Itse kalastaminen voi olla haasteellista. Meidän kohdalla varsinaiset isomukset jäivät saamatta, mutta kalan makuun kuitenkin päästiin.

Kalapaikat olivat suhteellisen lähellä toisiaan. Leirimme sijaitsi keskellä aluetta, josta oli helppo sompailla sekä ala että ylävirtaan. Maasto oli yllättävän tasaista. Kulkihan joet ja järvet laakson pohjalla. Säätilan rajuihin vaihteluihin kannattaa varautua. Jokaisella oli käytännössä useampi vaatekerta päällä iltaisin ja öisin.

Paikalle on helppo päästä kopterilla. Jalkaisin matka kestäisi turhan kauan ja rajoittaisi mukaan otettavan tavaran määrää.

Advertisement