Tuttuun tapaan kalastuskauden päätti syksyn retki Merikarvialle. Melkein voisi sanoa myös, että Merikarviasta on tullut vakiintunut paikka eli tästä voi tulla perinne. Tämä oli nimittäin kolmas kertaa perättäin. Paikan etu on selkeästi se, että siellä voi kalastaa syysrauhoituksen aikana. Usein syyskuun ja samalla rauhoituksen alku tulevat nopeasti kesän reissun jälkeen, joten on mukavampi jättää syksyn reissu vähän myöhäisemmälle. Kalakeikka kannattaa kuitenkin ajoittaa ennen loppusyksyä, sillä tulviva, liejuinen vesi pilaa varmasti kalastusnautinnon.
Tällä kertaa koko viisikko pääsi matkaan, mikä oli mielettömän hienoa. Jutun juurta riittikin varsin paljon eikä tylsää hetkeä ollut.
Lauantai 9.10.
Tällä kertaa sää ei suosinut meitä kovin hyvin – lauantaiaamua lukuunottamatta. Iltaa kohden tuuli voimistui ja alkoi tihkusade, joka ei juuri haitannut, muuta kuin väsynyttä oloa. Lauantaina kalastimme Piinukoskella, Lankoskella sekä Puukoskella. Piinukoskelta Esa sai mukavan kokoisen kirjolohen, joka illemmalla savustettiin ja maistui melko hyvältä.
Ensi kerralla vähän lisää suolaa ja hyvä tulee. Muilla lähinnä tärppejä tai hyvä mieli. Puukoskelta sama kalamies sai myöskin kirjolohen, joka oli vähän pienempi kuin aamuinen saalis. Se graavattiin ja nautittiin sunnuntaina aamupalalla.
Sunnuntai 10.10.
Sunnuntai oli pilvetön, mutta kova tuuli jatkui ja viilensi säätä entisestään.
Aamutoimet mökin siivoamisineen venähdytti lähtöä ja olimme vasta puolenpäivän aikoihin Stäävit/Vaaditilla. Kosken suuntainen tuuli haittasi jonkin verran heittämistä ja sen myötä mielialakin laski jonkin verran. Lauantaina kalastajia oli lähes ruuhkaksi asti, mutta onneksi sunnuntaina kalastajia oli hieman vähemmän.
Esa sai kirjolohen aivan kosken niskaosista. Samassa paikassa hänellä oli kiinni suurempikin vedenalainen asukki, joka jäi näyttäymättä. Koskenniska on muuten yksi koko joen hienoimmista pätkistä sekä kalastaa että nauttia muutoin.
Joen vesi oli melko alhaalla, joten kahlaaminen oli helppoa. Samalla oli hyvä tarkkailla tulevaisuutta ajatellen kivien paikat, mikäli vedenpinta sattuu olemaan korkeammalla.
Tälläkin kertaa reissusta jäi hyvä mieli – onhan kalastus kuulaina syyspäivinä erittäin nautinnollista.
Paluuviite: Syksyn kalareissu tehty « Perinnekalastajat